Ilpo Koskela: Lusia | Like
Ostin sarjakuvaneuvos Ilpolta aikoinaan Lusian silloin kun se ilmestyi. Kirja jäi kuitenkin lukemattomana monen muuton jalkoihin. Lusiaan tarjoutui uusi tilaisuus kun käväisin joulun alla Oulun sarjakuvapäivillä Valveella hakemassa Ilpolta kastanjajauhopussin, jonka Mari oli tuonut minulle Turusta. Samalla ostin Lusian toistamiseen, nyt isälle lahjaksi. Ilpo signeerasi sen "Yrjö Matisselle". Tietystikin luin kirjan etukäteen.
Lusia Rusintytär Korhonen Ahmaksen kylästä Utajärveltä eli 1600-luvulla. Hän toimi kansanparantajana ja runonlaulajana, tunnettiin yleisesti noitana. Hän varasti öylättileipiä parantaakseen Marketta-tytön silmän ja joutuikin varkaudesta tuomiolle.
Kirja kertoo 1600-luvun tavallisen kansan elämästä. Noitavaino liittyi luterilaisen kirkon tarjoamien oppien ja taikauskon väliseen ristiriitaan. Vaan eipä tainnut taikauskoa puuttua kirkonkaan opeista.
Kirjan tapahtumat perustuvat tarkkaan taustoitukseen historian faktoista ja tiedot tuon ajan vaatetuksesta kuvataidehistoriaan. Ihmisten vaatetus onkin oleellinen elementti teoksessa, jonka tarinaa kerrotaan kuvin. En ole aiemmin lukenut aikuisten sarjakuvakirjaa, mutta kokemus Lusiasta on innostava. Kuvat ja tekstit (vanha suomen kieli, käänteinen sanajärjestys) tukevat hyvin toisiaan. Tarina vei mennessään ja onpa tarinasta tehty oopperakin, joka ensiesitettiin Utajärvellä. Mukana produktiossa olivat mm. Hannu Väisänen ja Jorma Uotinen.
Oululaista sydäntä lämmittää nähdä Linnasaaressa sijaitsevan linnan kuvat. Suloinen vaaleanpunainen linna nykyisessä olomuodossaan kertoo historiasta. Portaat ovat kuluneet vaarallisen kalteviksi kun niin monet ihmiset ovat niitä kävelleet ylös ja alas.
Pidän Ilpon teoksessa erityisesti myös luonnon visuaalisesta kuvaamisesta, jossa porot ja muut eläimet esiintyvät kuin ihmettelisivät: mitä täällä oikein tapahtuu?
@ikoskela @jormauotinen @hannu.vaisanen
#lusia #noitavaino #kansanparantaja #like #noitelipirkko
Signe Siklander